Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kihu (1)

  1. Stercorarius-suvun rantalintuja
  2. (lähinnä monikossa) kihujen heimon (Stercorariidae) laji tai yksilö

Ääntäminen muokkaa

  • tavutus: ki‧hu

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kihu kihut
genetiivi kihun kihujen
partitiivi kihua kihuja
akkusatiivi kihu;
kihun
kihut
sisäpaikallissijat
inessiivi kihussa kihuissa
elatiivi kihusta kihuista
illatiivi kihuun kihuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kihulla kihuilla
ablatiivi kihulta kihuilta
allatiivi kihulle kihuille
muut sijamuodot
essiivi kihuna kihuina
translatiivi kihuksi kihuiksi
abessiivi kihutta kihuitta
instruktiivi kihuin
komitatiivi kihuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kihu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

chilenkihu, etelämantereenkihu, etelänkihu, isokihu, leveäpyrstökihu, merikihu, tunturikihu

Aiheesta muualla muokkaa

  • kihu Kielitoimiston sanakirjassa