kihu
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakihu (1)
- Stercorarius-suvun rantalintuja
- (lähinnä monikossa) kihujen heimon (Stercorariidae) laji tai yksilö
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkihu/
- tavutus: ki‧hu
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kihu | kihut |
genetiivi | kihun | kihujen |
partitiivi | kihua | kihuja |
akkusatiivi | kihu; kihun |
kihut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kihussa | kihuissa |
elatiivi | kihusta | kihuista |
illatiivi | kihuun | kihuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kihulla | kihuilla |
ablatiivi | kihulta | kihuilta |
allatiivi | kihulle | kihuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kihuna | kihuina |
translatiivi | kihuksi | kihuiksi |
abessiivi | kihutta | kihuitta |
instruktiivi | – | kihuin |
komitatiivi | – | kihuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kihu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. Stercorarius-suvun rantalintu
|
2. Stercorariidae-heimon lintu
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Liittyvät sanat
muokkaaSynonyymit
muokkaaYhdyssanat
muokkaachilenkihu, etelämantereenkihu, etelänkihu, isokihu, leveäpyrstökihu, merikihu, tunturikihu
Aiheesta muualla
muokkaa- kihu Kielitoimiston sanakirjassa