räiskä
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
räiskä (10)
- (vanhahtava) kihu
- Viekkaat räiskät seurasivat luonnettaan ja pitivät parempana varastaa suurilta, ahneilta merilokeilta silliä, sen sijaan että olisivat ottaneet niitä altaan merestä… (Eteenpäin! Lie, Jonas, 1886)
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | räiskä | räiskät |
| genetiivi | räiskän | räiskien (räiskäin) |
| partitiivi | räiskää | räiskiä |
| akkusatiivi | räiskä; räiskän |
räiskät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | räiskässä | räiskissä |
| elatiivi | räiskästä | räiskistä |
| illatiivi | räiskään | räiskiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | räiskällä | räiskillä |
| ablatiivi | räiskältä | räiskiltä |
| allatiivi | räiskälle | räiskille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | räiskänä | räiskinä |
| translatiivi | räiskäksi | räiskiksi |
| abessiivi | räiskättä | räiskittä |
| instruktiivi | – | räiskin |
| komitatiivi | – | räiskine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | räiskä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |