Substantiivi

muokkaa

kiihote (48-C)[1]

  1. kiihottava aine, piriste
    Kahvi ja tee ovat laillisia kiihotteita.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkiːhot̪eˣ/
  • tavutus: kii‧ho‧te

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kiihote kiihotteet
genetiivi kiihotteen kiihotteiden
kiihotteitten
partitiivi kiihotetta kiihotteita
akkusatiivi kiihote;
kiihotteen
kiihotteet
sisäpaikallissijat
inessiivi kiihotteessa kiihotteissa
elatiivi kiihotteesta kiihotteista
illatiivi kiihotteeseen kiihotteisiin
kiihotteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kiihotteella kiihotteilla
ablatiivi kiihotteelta kiihotteilta
allatiivi kiihotteelle kiihotteille
muut sijamuodot
essiivi kiihotteena kiihotteina
translatiivi kiihotteeksi kiihotteiksi
abessiivi kiihotteetta kiihotteitta
instruktiivi kiihottein
komitatiivi kiihotteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kiihottee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kiihotet-

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kiihote Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-C