kiikunta

Suomi

Substantiivi

kiikunta (9-J)

kiikkuminen

Ääntäminen

IPA: /ˈkiːkunt̪ɑ/
tavutus: kii‧kun‧ta

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kiikunta	kiikunnat
genetiivi	kiikunnan	kiikuntojen (kiikuntain)
partitiivi	kiikuntaa	kiikuntoja
akkusatiivi	kiikunta; kiikunnan	kiikunnat
sisäpaikallissijat
inessiivi	kiikunnassa	kiikunnoissa
elatiivi	kiikunnasta	kiikunnoista
illatiivi	kiikuntaan	kiikuntoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kiikunnalla	kiikunnoilla
ablatiivi	kiikunnalta	kiikunnoilta
allatiivi	kiikunnalle	kiikunnoille
muut sijamuodot
essiivi	kiikuntana	kiikuntoina
translatiivi	kiikunnaksi	kiikunnoiksi
abessiivi	kiikunnatta	kiikunnoitta
instruktiivi	–	kiikunnoin
komitatiivi	–	kiikuntoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	kiikunna-
vahva vartalo	kiikunta-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. kiikkuminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

kiikunta Kielitoimiston sanakirjassa