kiikuttava

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä kiikkua

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kiikuttava kiikuttavat
genetiivi kiikuttavan kiikuttavien
(kiikuttavain)
partitiivi kiikuttavaa kiikuttavia
akkusatiivi kiikuttava; kiikuttavan kiikuttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi kiikuttavassa kiikuttavissa
elatiivi kiikuttavasta kiikuttavista
illatiivi kiikuttavaan kiikuttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi kiikuttavalla kiikuttavilla
ablatiivi kiikuttavalta kiikuttavilta
allatiivi kiikuttavalle kiikuttaville
muut sijamuodot
essiivi kiikuttavana kiikuttavina
translatiivi kiikuttavaksi kiikuttaviksi
abessiivi kiikuttavatta kiikuttavitta
instruktiivi kiikuttavin
komitatiivi kiikuttavine

kiikuttava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kiikuttaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kiikuttava kiikuttavat
genetiivi kiikuttavan kiikuttavien
(kiikuttavain)
partitiivi kiikuttavaa kiikuttavia
akkusatiivi kiikuttava; kiikuttavan kiikuttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi kiikuttavassa kiikuttavissa
elatiivi kiikuttavasta kiikuttavista
illatiivi kiikuttavaan kiikuttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi kiikuttavalla kiikuttavilla
ablatiivi kiikuttavalta kiikuttavilta
allatiivi kiikuttavalle kiikuttaville
muut sijamuodot
essiivi kiikuttavana kiikuttavina
translatiivi kiikuttavaksi kiikuttaviksi
abessiivi kiikuttavatta kiikuttavitta
instruktiivi kiikuttavin
komitatiivi kiikuttavine