kiiltävä
Suomi
muokkaa
Adjektiivi
muokkaakiiltävä (10) (komparatiivi kiiltävämpi, superlatiivi kiiltävin) (taivutus[luo])
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkiːlt̪æʋæ/
- tavutus: kiil‧tä‧vä
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- kiiltävä Suomen murteiden sanakirjassa
- kiiltävä Suomen etymologisessa sanakirjassa
- Artikkeli 952 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Verbi
muokkaakiiltävä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kiiltää
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiiltävä | kiiltävät |
| genetiivi | kiiltävän | kiiltävien (kiiltäväin) |
| partitiivi | kiiltävää | kiiltäviä |
| akkusatiivi | kiiltävä; kiiltävän |
kiiltävät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiiltävässä | kiiltävissä |
| elatiivi | kiiltävästä | kiiltävistä |
| illatiivi | kiiltävään | kiiltäviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiiltävällä | kiiltävillä |
| ablatiivi | kiiltävältä | kiiltäviltä |
| allatiivi | kiiltävälle | kiiltäville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiiltävänä | kiiltävinä |
| translatiivi | kiiltäväksi | kiiltäviksi |
| abessiivi | kiiltävättä | kiiltävittä |
| instruktiivi | – | kiiltävin |
| komitatiivi | – | kiiltävine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kiiltävä- | |
| vahva vartalo | kiiltävä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla
muokkaa- kiiltävä Kielitoimiston sanakirjassa