Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kiislanen (38)

  1. kiislasten suvun (Aethia) laji tai yksilö

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kiislanen kiislaset
genetiivi kiislasen kiislasten
kiislasien
partitiivi kiislasta kiislasia
akkusatiivi kiislanen;
kiislasen
kiislaset
sisäpaikallissijat
inessiivi kiislasessa kiislasissa
elatiivi kiislasesta kiislasista
illatiivi kiislaseen kiislasiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kiislasella kiislasilla
ablatiivi kiislaselta kiislasilta
allatiivi kiislaselle kiislasille
muut sijamuodot
essiivi kiislasena
(kiislasna)
kiislasina
translatiivi kiislaseksi kiislasiksi
abessiivi kiislasetta kiislasitta
instruktiivi kiislasin
komitatiivi kiislasine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kiislase-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kiislas-

Etymologia muokkaa

kiisla + deminutiivinen -nen

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

hapsukiislanen, pikkukiislanen, punanokkakiislanen, töyhtökiislanen, ulappakiislanen