kimmelle
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkimːelːeˣ/
- tavutus: kim‧mel‧le
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kimmelle | kimmelteet |
| genetiivi | kimmelteen | kimmelteiden kimmelteitten |
| partitiivi | kimmellettä | kimmelteitä |
| akkusatiivi | kimmelle; kimmelteen |
kimmelteet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kimmelteessä | kimmelteissä |
| elatiivi | kimmelteestä | kimmelteistä |
| illatiivi | kimmelteeseen | kimmelteisiin kimmelteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kimmelteellä | kimmelteillä |
| ablatiivi | kimmelteeltä | kimmelteiltä |
| allatiivi | kimmelteelle | kimmelteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kimmelteenä | kimmelteinä |
| translatiivi | kimmelteeksi | kimmelteiksi |
| abessiivi | kimmelteettä | kimmelteittä |
| instruktiivi | – | kimmeltein |
| komitatiivi | – | kimmelteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kimmeltee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kimmellet- | |
Aiheesta muualla
muokkaa- kimmelle Kielitoimiston sanakirjassa