kimono
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakimono (2)
- perinteinen japanilainen kansallispuku
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkimono/
- tavutus: ki‧mo‧no
Etymologia
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kimono | kimonot |
genetiivi | kimonon | kimonojen kimonoiden kimonoitten |
partitiivi | kimonoa | kimonoita kimonoja |
akkusatiivi | kimono; kimonon |
kimonot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kimonossa | kimonoissa |
elatiivi | kimonosta | kimonoista |
illatiivi | kimonoon | kimonoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kimonolla | kimonoilla |
ablatiivi | kimonolta | kimonoilta |
allatiivi | kimonolle | kimonoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kimonona | kimonoina |
translatiivi | kimonoksi | kimonoiksi |
abessiivi | kimonotta | kimonoitta |
instruktiivi | – | kimonoin |
komitatiivi | – | kimonoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kimono- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaa< ruotsi << japani[1]
Käännökset
muokkaa1. perinteinen japanilainen kansallispuku
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- kimono Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 380. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.