Wikipedia
Katso artikkeli Kimpi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kimpi (7-H)

  1. puusta käyttötarkoitusta varten muotoiltu lauta, josta rakennetaan perinteisiä puuastioita

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkimpi/
  • tavutus: kim‧pi

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kimpi kimmet
genetiivi kimmen kimpien
(kimpein)
partitiivi kimpeä kimpiä
akkusatiivi kimpi;
kimmen
kimmet
sisäpaikallissijat
inessiivi kimmessä kimmissä
elatiivi kimmestä kimmistä
illatiivi kimpeen kimpiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kimmellä kimmillä
ablatiivi kimmeltä kimmiltä
allatiivi kimmelle kimmille
muut sijamuodot
essiivi kimpenä kimpinä
translatiivi kimmeksi kimmiksi
abessiivi kimmettä kimmittä
instruktiivi kimmin
komitatiivi kimpine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kimme-
vahva vartalo kimpe-
konsonantti-
vartalo
-