Substantiivi

muokkaa

kineesi (5)

  1. (biologia) eliön liikkuminen ärsykkeen seurauksena, esimerkiksi liikkumisen hidastuminen miellyttävässä ympäristössä ja nopeutuminen epämiellyttävässä

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kineesi kineesit
genetiivi kineesin kineesien
(kineesein)
partitiivi kineesiä kineesejä
akkusatiivi kineesi;
kineesin
kineesit
sisäpaikallissijat
inessiivi kineesissä kineeseissä
elatiivi kineesistä kineeseistä
illatiivi kineesiin kineeseihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kineesillä kineeseillä
ablatiivi kineesiltä kineeseiltä
allatiivi kineesille kineeseille
muut sijamuodot
essiivi kineesinä kineeseinä
translatiivi kineesiksi kineeseiksi
abessiivi kineesittä kineeseittä
instruktiivi kineesein
komitatiivi kineeseine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kineesi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Huomautukset

muokkaa
  • taksis ja kineesi: kineesi on eliön liikkumista johtuen ärsykkeen olemassaolosta. taksis eliön liikkumista ärsykettä kohti tai siitä pois päin.[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa