Wikipedia
Katso artikkeli Kinematiikka Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kinematiikka (9-A)[1]

  1. kappaleiden liikkeitä, puuttumatta liikkeitä aiheuttaviin voimiin, käsittelevä osa mekaniikkaa, dynamiikan osa

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kinematiikka kinematiikat
genetiivi kinematiikan kinematiikkojen
(kinematiikkain)
partitiivi kinematiikkaa kinematiikkoja
akkusatiivi kinematiikka;
kinematiikan
kinematiikat
sisäpaikallissijat
inessiivi kinematiikassa kinematiikoissa
elatiivi kinematiikasta kinematiikoista
illatiivi kinematiikkaan kinematiikkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kinematiikalla kinematiikoilla
ablatiivi kinematiikalta kinematiikoilta
allatiivi kinematiikalle kinematiikoille
muut sijamuodot
essiivi kinematiikkana kinematiikkoina
translatiivi kinematiikaksi kinematiikoiksi
abessiivi kinematiikatta kinematiikoitta
instruktiivi kinematiikoin
komitatiivi kinematiikkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kinematiika-
vahva vartalo kinematiikka-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

kinemaattinenm kinetiikka

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9-A