kinos
 |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
kinos (39)
- (ilmatiede) tuulen kuljettamaa ja pitkänomaiseksi muodostelmaksi kasaamaa irtoainesta
- Joskus myös dyynejä kutsutaan kinoksiksi.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkinos/
- tavutus: ki‧nos
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kinos | kinokset |
| genetiivi | kinoksen | kinosten kinoksien |
| partitiivi | kinosta | kinoksia |
| akkusatiivi | kinos; kinoksen |
kinokset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kinoksessa | kinoksissa |
| elatiivi | kinoksesta | kinoksista |
| illatiivi | kinokseen | kinoksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kinoksella | kinoksilla |
| ablatiivi | kinokselta | kinoksilta |
| allatiivi | kinokselle | kinoksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kinoksena | kinoksina |
| translatiivi | kinokseksi | kinoksiksi |
| abessiivi | kinoksetta | kinoksitta |
| instruktiivi | – | kinoksin |
| komitatiivi | – | kinoksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kinokse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kinos- | |
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- kinos Kielitoimiston sanakirjassa