kipuilu
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
kipuilu (2)
- kipuileminen
- kärsiminen jostakin asiasta, usein jostakin jota ei suostu hyväksymään
- talouden kipuilu
- Keskustan (puolue) kipuilu
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kipuilu | kipuilut |
| genetiivi | kipuilun | kipuilujen kipuiluiden kipuiluitten |
| partitiivi | kipuilua | kipuiluita kipuiluja |
| akkusatiivi | kipuilu; kipuilun |
kipuilut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kipuilussa | kipuiluissa |
| elatiivi | kipuilusta | kipuiluista |
| illatiivi | kipuiluun | kipuiluihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kipuilulla | kipuiluilla |
| ablatiivi | kipuilulta | kipuiluilta |
| allatiivi | kipuilulle | kipuiluille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kipuiluna | kipuiluina |
| translatiivi | kipuiluksi | kipuiluiksi |
| abessiivi | kipuilutta | kipuiluitta |
| instruktiivi | – | kipuiluin |
| komitatiivi | – | kipuiluine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kipuilu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
johdos verbistä kipuilla (kipuil- + -u)
Käännökset muokkaa
1. kipuileminen
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |