Substantiivi

muokkaa

kirahdus (39)

  1. kirahtaminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkirɑhdus/
  • tavutus: ki‧rah‧dus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kirahdus kirahdukset
genetiivi kirahduksen kirahdusten
kirahduksien
partitiivi kirahdusta kirahduksia
akkusatiivi kirahdus;
kirahduksen
kirahdukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kirahduksessa kirahduksissa
elatiivi kirahduksesta kirahduksista
illatiivi kirahdukseen kirahduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kirahduksella kirahduksilla
ablatiivi kirahdukselta kirahduksilta
allatiivi kirahdukselle kirahduksille
muut sijamuodot
essiivi kirahduksena kirahduksina
translatiivi kirahdukseksi kirahduksiksi
abessiivi kirahduksetta kirahduksitta
instruktiivi kirahduksin
komitatiivi kirahduksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kirahdukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kirahdus-

Etymologia

muokkaa

johdos verbistä kirahtaa (kirahd- + -us)

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa