kirahdus

Suomi

Substantiivi

kirahdus (39)

kirahtaminen

Ääntäminen

IPA: /ˈkirɑhdus/
tavutus: ki‧rah‧dus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kirahdus	kirahdukset
genetiivi	kirahduksen	kirahdusten kirahduksien
partitiivi	kirahdusta	kirahduksia
akkusatiivi	kirahdus; kirahduksen	kirahdukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	kirahduksessa	kirahduksissa
elatiivi	kirahduksesta	kirahduksista
illatiivi	kirahdukseen	kirahduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kirahduksella	kirahduksilla
ablatiivi	kirahdukselta	kirahduksilta
allatiivi	kirahdukselle	kirahduksille
muut sijamuodot
essiivi	kirahduksena	kirahduksina
translatiivi	kirahdukseksi	kirahduksiksi
abessiivi	kirahduksetta	kirahduksitta
instruktiivi	–	kirahduksin
komitatiivi	–	kirahduksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kirahdukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	kirahdus-

Etymologia

verbi kirahtaa (heikko vartalo kirahd|a-) + johdin -us

Käännökset

1. kirahtaminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

kirahdus Kielitoimiston sanakirjassa