kirahtaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakirahtaminen (38)
- teonnimi verbistä kirahtaa
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kirahtaminen | kirahtamiset |
| genetiivi | kirahtamisen | kirahtamisten kirahtamisien |
| partitiivi | kirahtamista | kirahtamisia |
| akkusatiivi | kirahtaminen; kirahtamisen |
kirahtamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kirahtamisessa | kirahtamisissa |
| elatiivi | kirahtamisesta | kirahtamisista |
| illatiivi | kirahtamiseen | kirahtamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kirahtamisella | kirahtamisilla |
| ablatiivi | kirahtamiselta | kirahtamisilta |
| allatiivi | kirahtamiselle | kirahtamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kirahtamisena (kirahtamisna) |
kirahtamisina |
| translatiivi | kirahtamiseksi | kirahtamisiksi |
| abessiivi | kirahtamisetta | kirahtamisitta |
| instruktiivi | – | kirahtamisin |
| komitatiivi | – | kirahtamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kirahtamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kirahtamis- | |