kirittäjä
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakirittäjä (10)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkirit̪ˌt̪æjæ/
- tavutus: ki‧rit‧tä‧jä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kirittäjä | kirittäjät |
genetiivi | kirittäjän | kirittäjien (kirittäjäin) |
partitiivi | kirittäjää | kirittäjiä |
akkusatiivi | kirittäjä; kirittäjän |
kirittäjät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kirittäjässä | kirittäjissä |
elatiivi | kirittäjästä | kirittäjistä |
illatiivi | kirittäjään | kirittäjiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kirittäjällä | kirittäjillä |
ablatiivi | kirittäjältä | kirittäjiltä |
allatiivi | kirittäjälle | kirittäjille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kirittäjänä | kirittäjinä |
translatiivi | kirittäjäksi | kirittäjiksi |
abessiivi | kirittäjättä | kirittäjittä |
instruktiivi | – | kirittäjin |
komitatiivi | – | kirittäjine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kirittäjä- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- kirittäjä Kielitoimiston sanakirjassa