kirjo
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakirjo (1)
- (fysiikka) spektri
- värien kirjo
- (kuvaannollisesti) ilmenemismuodot, moninaisuus, vaihtelevuus
- erilaisten kulttuurien ja tapojen kirjo
- (yhdyssanan alkuosana) kirjava, monivärinen
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkirjo/
- tavutus: kir‧jo
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kirjo | kirjot |
| genetiivi | kirjon | kirjojen |
| partitiivi | kirjoa | kirjoja |
| akkusatiivi | kirjo; kirjon |
kirjot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kirjossa | kirjoissa |
| elatiivi | kirjosta | kirjoista |
| illatiivi | kirjoon | kirjoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kirjolla | kirjoilla |
| ablatiivi | kirjolta | kirjoilta |
| allatiivi | kirjolle | kirjoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kirjona | kirjoina |
| translatiivi | kirjoksi | kirjoiksi |
| abessiivi | kirjotta | kirjoitta |
| instruktiivi | – | kirjoin |
| komitatiivi | – | kirjoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kirjo- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaJohdos sanasta kirja, joka on alun perin merkinnyt ’kuviota’. Kirjakielessä sana on ensi kerran mainittu Gandanderin sanakirjassa 1786 merkityksessä ’kirjava hevonen’.[1]
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaautismin kirjo, jakauma, kirjava, kirjoa, poliittinen kirjo, vaihtelevuus
Yhdyssanat
muokkaakirjoahven, kirjoantilooppi, kirjoeväsimppu, kirjograniitti, kirjohylje, kirjokansi, kirjolehti, kirjolohi, kirjomaasälpä, kirjoneule, kirjopeippi, kirjopesu, kirjopillike, kirjopyykki, kirjosieppo, kirjotähti, kirjovehka
Aiheesta muualla
muokkaa- kirjo Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana kirjo.