Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kirkastus (39)

  1. kirkastaminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkirkɑst̪us/
  • tavutus: kir‧kas‧tus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kirkastus kirkastukset
genetiivi kirkastuksen kirkastusten
kirkastuksien
partitiivi kirkastusta kirkastuksia
akkusatiivi kirkastus;
kirkastuksen
kirkastukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kirkastuksessa kirkastuksissa
elatiivi kirkastuksesta kirkastuksista
illatiivi kirkastukseen kirkastuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kirkastuksella kirkastuksilla
ablatiivi kirkastukselta kirkastuksilta
allatiivi kirkastukselle kirkastuksille
muut sijamuodot
essiivi kirkastuksena kirkastuksina
translatiivi kirkastukseksi kirkastuksiksi
abessiivi kirkastuksetta kirkastuksitta
instruktiivi kirkastuksin
komitatiivi kirkastuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kirkastukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kirkastus-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä kirkastaa (kirkast- + -us)

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

kirkastusaine, kirkastussunnuntai

Aiheesta muualla muokkaa