Substantiivi

muokkaa

kirkastus (39)

  1. kirkastaminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkirkɑst̪us/
  • tavutus: kir‧kas‧tus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kirkastus kirkastukset
genetiivi kirkastuksen kirkastusten
kirkastuksien
partitiivi kirkastusta kirkastuksia
akkusatiivi kirkastus;
kirkastuksen
kirkastukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kirkastuksessa kirkastuksissa
elatiivi kirkastuksesta kirkastuksista
illatiivi kirkastukseen kirkastuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kirkastuksella kirkastuksilla
ablatiivi kirkastukselta kirkastuksilta
allatiivi kirkastukselle kirkastuksille
muut sijamuodot
essiivi kirkastuksena kirkastuksina
translatiivi kirkastukseksi kirkastuksiksi
abessiivi kirkastuksetta kirkastuksitta
instruktiivi kirkastuksin
komitatiivi kirkastuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kirkastukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kirkastus-

Etymologia

muokkaa

verbi kirkastaa + johdin -us

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

kirkastusaine, kirkastussunnuntai

Aiheesta muualla

muokkaa