kitaani
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
kitaani (5)
- nykyisen Mongolian, Pohjois-Kiinan ja Venäjän Kaukoidän alueilla 300–1200-luvuilla eläneen kansan jäsen
- heidän kielensä
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kitaani | kitaanit |
genetiivi | kitaanin | kitaanien (kitaanein) |
partitiivi | kitaania | kitaaneja |
akkusatiivi | kitaani; kitaanin |
kitaanit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kitaanissa | kitaaneissa |
elatiivi | kitaanista | kitaaneista |
illatiivi | kitaaniin | kitaaneihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kitaanilla | kitaaneilla |
ablatiivi | kitaanilta | kitaaneilta |
allatiivi | kitaanille | kitaaneille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kitaanina | kitaaneina |
translatiivi | kitaaniksi | kitaaneiksi |
abessiivi | kitaanitta | kitaaneitta |
instruktiivi | – | kitaanein |
komitatiivi | – | kitaaneine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kitaani- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
1. kansan jäsen
|
2. kieli
|
Substantiivi muokkaa
kitaani