Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kiteytys (39)

  1. kiteyttäminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkit̪ey̯t̪ys/ tai /ˈkit̪eˌyt̪ys/
  • tavutus: ki‧tey‧tys / ki‧te‧y‧tys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kiteytys kiteytykset
genetiivi kiteytyksen kiteytysten
kiteytyksien
partitiivi kiteytystä kiteytyksiä
akkusatiivi kiteytys;
kiteytyksen
kiteytykset
sisäpaikallissijat
inessiivi kiteytyksessä kiteytyksissä
elatiivi kiteytyksestä kiteytyksistä
illatiivi kiteytykseen kiteytyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kiteytyksellä kiteytyksillä
ablatiivi kiteytykseltä kiteytyksiltä
allatiivi kiteytykselle kiteytyksille
muut sijamuodot
essiivi kiteytyksenä kiteytyksinä
translatiivi kiteytykseksi kiteytyksiksi
abessiivi kiteytyksettä kiteytyksittä
instruktiivi kiteytyksin
komitatiivi kiteytyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kiteytykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kiteytys-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä kiteyttää (kiteyt- + -ys)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa