kiteyttäminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakiteyttäminen (38)
- teonnimi verbistä kiteyttää
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kiteyttäminen | kiteyttämiset |
genetiivi | kiteyttämisen | kiteyttämisten kiteyttämisien |
partitiivi | kiteyttämistä | kiteyttämisiä |
akkusatiivi | kiteyttäminen; kiteyttämisen |
kiteyttämiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kiteyttämisessä | kiteyttämisissä |
elatiivi | kiteyttämisestä | kiteyttämisistä |
illatiivi | kiteyttämiseen | kiteyttämisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kiteyttämisellä | kiteyttämisillä |
ablatiivi | kiteyttämiseltä | kiteyttämisiltä |
allatiivi | kiteyttämiselle | kiteyttämisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kiteyttämisenä (kiteyttämisnä) |
kiteyttämisinä |
translatiivi | kiteyttämiseksi | kiteyttämisiksi |
abessiivi | kiteyttämisettä | kiteyttämisittä |
instruktiivi | – | kiteyttämisin |
komitatiivi | – | kiteyttämisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kiteyttämise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kiteyttämis- |