Wikipedia
Katso artikkeli Kitka Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
Havainnekuva kitkasta

Substantiivi

muokkaa

kitka (9)[1]

  1. (fysiikka) kahden toisiaan koskettavan pinnan välillä ilmenevä liukumista vastustava voima
  2. (kuvaannollisesti) asiat jotka haittaavat sujuvaa toimintaa: epäsopu, yhteistoimintavaikeudet

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkit̪kɑ/
  • tavutus: kit‧ka

Taivutus

muokkaa

Etymologia

muokkaa

Sana on peräisin suomen murteista, jossa se tarkoittaa hankausta. Kitka-sanan vartalo on sama kuin verbissä kitkuttaa, joka jäljittelee hankaamisen ääntä. Fysiikassa käytetyssä merkityksessään kitka mainitaan kirjoitettuna ensi kerran G. E. Eurénin Suomalais-Ruotsalaisessa Sanakirjassa 1860.[2]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kitka Kielitoimiston sanakirjassa
  • kitka Tieteen termipankissa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9
  2. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 443. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.