kitka

Suomi

Havainnekuva kitkasta

Substantiivi

kitka (9)

1. (fysiikka) kahden toisiaan koskettavan pinnan välillä ilmenevä liukumista vastustava voima
2. (kuvaannollisesti) asiat jotka haittaavat sujuvaa toimintaa: epäsopu, yhteistoimintavaikeudet

Ääntäminen

• IPA: /ˈkit̪kɑ/
• tavutus: kit‧ka

Etymologia

Sana on peräisin suomen murteista, jossa se tarkoittaa hankausta. Kitka-sanan vartalo on sama kuin verbissä kitkuttaa, joka jäljittelee hankaamisen ääntä. Fysiikassa käytetyssä merkityksessään kitka mainitaan kirjoitettuna ensi kerran G. E. Eurénin Suomalais-Ruotsalaisessa Sanakirjassa 1860.

Käännökset

1. kahden toisiaan koskettavan pinnan välillä ilmenevä liukumista vastustava voima

englanti: friction ranska: frottement m. ruotsi: friktion saksa: Friktion f., Reibung f.

turkki: sürtünme ukraina: тертя n. venäjä: трение n. viro: hõõre

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: kitkaton

Yhdyssanat ja sanaliitot

kitkahitsaus, kitkahäviö, kitkajarru, kitkakerroin, kitkaketju, kitkakytkin, kitkapyörä, kitkarengas, kitkasähkö, kitkatekijä, kitkavoima, laakerikitka, lepokitka, liikekitka, liukukitka, liukumiskitka, sisäinen kitka, vierimiskitka

Anagrammit

katki, takki, tikka

Aiheesta muualla

• kitka Kielitoimiston sanakirjassa
• kitka Tieteen termipankissa