kitka
SuomiMuokkaa
SubstantiiviMuokkaa
- (fysiikka) kahden toisiaan koskettavan pinnan välillä ilmenevä liukumista vastustava voima
ÄäntäminenMuokkaa
- IPA: /ˈkit̪kɑ/
- tavutus: kit‧ka
TaivutusMuokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kitka | kitkat |
| genetiivi | kitkan | kitkojen (kitkain) |
| partitiivi | kitkaa | kitkoja |
| akkusatiivi | kitka; kitkan |
kitkat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kitkassa | kitkoissa |
| elatiivi | kitkasta | kitkoista |
| illatiivi | kitkaan | kitkoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kitkalla | kitkoilla |
| ablatiivi | kitkalta | kitkoilta |
| allatiivi | kitkalle | kitkoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kitkana | kitkoina |
| translatiivi | kitkaksi | kitkoiksi |
| abessiivi | kitkatta | kitkoitta |
| instruktiivi | – | kitkoin |
| komitatiivi | – | kitkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kitka- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
EtymologiaMuokkaa
Sana on peräisin suomen murteista, jossa se tarkoittaa hankausta. Kitka-sanan vartalo on sama kuin verbissä kitkuttaa, joka jäljittelee hankaamisen ääntä. Fysiikassa käytetyssä merkityksessään kitka mainitaan kirjoitettuna ensi kerran G. E. Eurénin Suomalais-Ruotsalaisessa Sanakirjassa 1860.[2]
KäännöksetMuokkaa
Liittyvät sanatMuokkaa
- kitkahitsaus
- kitkakerroin
- kitkavoima
- lepokitka
- liikekitka
- liukumiskitka
- sisäinen kitka
- vierimiskitka
JohdoksetMuokkaa
- adjektiivit: kitkaton
YhdyssanatMuokkaa
kitkahäviö, kitkajarru, kitkakerroin, kitkaketju, kitkakytkin, kitkapyörä, kitkarengas, kitkasähkö, kitkatekijä, laakerikitka, lepokitka, liikekitka, liukukitka, vierimiskitka
AnagrammitMuokkaa
Aiheesta muuallaMuokkaa
ViitteetMuokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 443. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.