kitka
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaa- (fysiikka) kahden toisiaan koskettavan pinnan välillä ilmenevä liukumista vastustava voima
- (kuvaannollisesti) asiat jotka haittaavat sujuvaa toimintaa: epäsopu, yhteistoimintavaikeudet
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkit̪kɑ/
- tavutus: kit‧ka
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kitka | kitkat |
genetiivi | kitkan | kitkojen (kitkain) |
partitiivi | kitkaa | kitkoja |
akkusatiivi | kitka; kitkan |
kitkat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kitkassa | kitkoissa |
elatiivi | kitkasta | kitkoista |
illatiivi | kitkaan | kitkoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kitkalla | kitkoilla |
ablatiivi | kitkalta | kitkoilta |
allatiivi | kitkalle | kitkoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kitkana | kitkoina |
translatiivi | kitkaksi | kitkoiksi |
abessiivi | kitkatta | kitkoitta |
instruktiivi | – | kitkoin |
komitatiivi | – | kitkoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kitka- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 443. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.