Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kitkentä (9-J)

  1. kitkeminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkit̪kent̪æ/
  • tavutus: kit‧ken‧tä

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kitkentä kitkennät
genetiivi kitkennän kitkentöjen
(kitkentäin)
partitiivi kitkentää kitkentöjä
akkusatiivi kitkentä;
kitkennän
kitkennät
sisäpaikallissijat
inessiivi kitkennässä kitkennöissä
elatiivi kitkennästä kitkennöistä
illatiivi kitkentään kitkentöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kitkennällä kitkennöillä
ablatiivi kitkennältä kitkennöiltä
allatiivi kitkennälle kitkennöille
muut sijamuodot
essiivi kitkentänä kitkentöinä
translatiivi kitkennäksi kitkennöiksi
abessiivi kitkennättä kitkennöittä
instruktiivi kitkennöin
komitatiivi kitkentöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kitkennä-
vahva vartalo kitkentä-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa