kitti

Katso myös: Kitti

Suomi

Substantiivi

kitti (5-C)

halkeamien ja kolojen täyte- ja siloitemassa, joka kuivuessaan kovettuu
ikkunalasien kiinnittämiseen käytettävä kovettuva massa, ikkunakitti
(kuvaannollisesti) kittijuustoon muodostuva kittimäinen pinta

Ääntäminen

IPA: /ˈkit̪ːi/, [ˈk̟it̪̪ːi]

tavutus: kit‧ti

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kitti	kitit
genetiivi	kitin	kittien (kittein)
partitiivi	kittiä	kittejä
akkusatiivi	kitti; kitin	kitit
sisäpaikallissijat
inessiivi	kitissä	kiteissä
elatiivi	kitistä	kiteistä
illatiivi	kittiin	kitteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kitillä	kiteillä
ablatiivi	kitiltä	kiteiltä
allatiivi	kitille	kiteille
muut sijamuodot
essiivi	kittinä	kitteinä
translatiivi	kitiksi	kiteiksi
abessiivi	kitittä	kiteittä
instruktiivi	–	kitein
komitatiivi	–	kitteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	kiti-
vahva vartalo	kitti-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

ruotsin kielen kitt kautta saksan kielen Kitt

Käännökset

1. halkeamien ja kolojen täyte- ja siloitemassa

ruotsi: kitt

saksa: Kitt

Liittyvät sanat

kitata

Yhdyssanat

ikkunakitti, kittijuusto, kittiveitsi, tiivistyskitti

Aiheesta muualla

kitti Kielitoimiston sanakirjassa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=kitti&oldid=4639450”