kiulukka
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkiu̯lukːɑ/
- tavutus: kiu‧luk‧ka
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiulukka | kiulukat |
| genetiivi | kiulukan | kiulukoiden kiulukoitten kiulukkojen (kiulukkain) |
| partitiivi | kiulukkaa | kiulukoita kiulukkoja |
| akkusatiivi | kiulukka; kiulukan |
kiulukat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiulukassa | kiulukoissa |
| elatiivi | kiulukasta | kiulukoista |
| illatiivi | kiulukkaan | kiulukkoihin kiulukoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiulukalla | kiulukoilla |
| ablatiivi | kiulukalta | kiulukoilta |
| allatiivi | kiulukalle | kiulukoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiulukkana | kiulukkoina kiulukoina |
| translatiivi | kiulukaksi | kiulukoiksi |
| abessiivi | kiulukatta | kiulukoitta |
| instruktiivi | – | kiulukoin |
| komitatiivi | – | kiulukoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kiuluka- | |
| vahva vartalo | kiulukka- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |