Substantiivi

muokkaa

kiusaaja (10)[1]

  1. fyysistä tai henkistä väkivaltaa toiseen kohdistava
  2. koulukiusaaja
  3. (uskonnollinen) sielunvihollinen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkiu̯sɑːjɑ/
  • tavutus: kiu‧saa‧ja

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kiusaaja kiusaajat
genetiivi kiusaajan kiusaajien
(kiusaajain)
partitiivi kiusaajaa kiusaajia
akkusatiivi kiusaaja;
kiusaajan
kiusaajat
sisäpaikallissijat
inessiivi kiusaajassa kiusaajissa
elatiivi kiusaajasta kiusaajista
illatiivi kiusaajaan kiusaajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kiusaajalla kiusaajilla
ablatiivi kiusaajalta kiusaajilta
allatiivi kiusaajalle kiusaajille
muut sijamuodot
essiivi kiusaajana kiusaajina
translatiivi kiusaajaksi kiusaajiksi
abessiivi kiusaajatta kiusaajitta
instruktiivi kiusaajin
komitatiivi kiusaajine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kiusaaja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

koulukiusaaja, työpaikkakiusaaja

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10