kiusoitteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakiusoitteleminen (38)
- teonnimi verbistä kiusoitella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kiusoitteleminen | kiusoittelemiset |
genetiivi | kiusoittelemisen | kiusoittelemisten kiusoittelemisien |
partitiivi | kiusoittelemista | kiusoittelemisia |
akkusatiivi | kiusoitteleminen; kiusoittelemisen |
kiusoittelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kiusoittelemisessa | kiusoittelemisissa |
elatiivi | kiusoittelemisesta | kiusoittelemisista |
illatiivi | kiusoittelemiseen | kiusoittelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kiusoittelemisella | kiusoittelemisilla |
ablatiivi | kiusoittelemiselta | kiusoittelemisilta |
allatiivi | kiusoittelemiselle | kiusoittelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kiusoittelemisena (kiusoittelemisna) |
kiusoittelemisina |
translatiivi | kiusoittelemiseksi | kiusoittelemisiksi |
abessiivi | kiusoittelemisetta | kiusoittelemisitta |
instruktiivi | – | kiusoittelemisin |
komitatiivi | – | kiusoittelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kiusoittelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kiusoittelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi kiusoitella + johdin -minen