Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

klaava (9)[1]

  1. metallirahan arvopuoli, vastakohta kruuna

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈklɑːʋɑ/
  • tavutus: klaa‧va

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi klaava klaavat
genetiivi klaavan klaavojen
(klaavain)
partitiivi klaavaa klaavoja
akkusatiivi klaava;
klaavan
klaavat
sisäpaikallissijat
inessiivi klaavassa klaavoissa
elatiivi klaavasta klaavoista
illatiivi klaavaan klaavoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi klaavalla klaavoilla
ablatiivi klaavalta klaavoilta
allatiivi klaavalle klaavoille
muut sijamuodot
essiivi klaavana klaavoina
translatiivi klaavaksi klaavoiksi
abessiivi klaavatta klaavoitta
instruktiivi klaavoin
komitatiivi klaavoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo klaava-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Ruotsin sanasta klave.[2]

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • klaava Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9
  2. Häkkinen 2004: Nykysuomen etymologinen sanakirja