Substantiivi

muokkaa

klapi (5)

  1. (arkikieltä, alun perin murteellinen [länsimurteinen]) pilkkopuu, pilke, polttopuu

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈklɑpi/, [ˈklɑ̝pi]
  • tavutus: kla‧pi

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi klapi klapit
genetiivi klapin klapien
(klapein)
partitiivi klapia klapeja
akkusatiivi klapi;
klapin
klapit
sisäpaikallissijat
inessiivi klapissa klapeissa
elatiivi klapista klapeista
illatiivi klapiin klapeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi klapilla klapeilla
ablatiivi klapilta klapeilta
allatiivi klapille klapeille
muut sijamuodot
essiivi klapina klapeina
translatiivi klapiksi klapeiksi
abessiivi klapitta klapeitta
instruktiivi klapein
komitatiivi klapeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo klapi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Rinnakkaismuodot
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • klapi Kielitoimiston sanakirjassa