klarinetti
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- puupuhaltimiin kuuluva puhallinsoitin
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈklɑriˌnet̪ːi/
- tavutus: kla‧ri‧net‧ti
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | klarinetti | klarinetit |
| genetiivi | klarinetin | klarinettien (klarinettein) |
| partitiivi | klarinettia | klarinetteja |
| akkusatiivi | klarinetti; klarinetin |
klarinetit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | klarinetissa | klarineteissa |
| elatiivi | klarinetista | klarineteista |
| illatiivi | klarinettiin | klarinetteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | klarinetilla | klarineteilla |
| ablatiivi | klarinetilta | klarineteilta |
| allatiivi | klarinetille | klarineteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | klarinettina | klarinetteina |
| translatiivi | klarinetiksi | klarineteiksi |
| abessiivi | klarinetitta | klarineteitta |
| instruktiivi | – | klarinetein |
| komitatiivi | – | klarinetteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | klarineti- | |
| vahva vartalo | klarinetti- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
ruotsin sanasta klarinett < ranskan sanasta clarinette < deminutiivi provencelaisesta ’oboeta’ merkitsevästä soittimennimestä clarin < latinan clārus[2]
Käännökset muokkaa
1. puupuhaltimiin kuuluva puhallinsoitin
|
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- klarinetti Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-C
- ↑ Kalevi Koukkunen: Atomi ja missi — Vierassanojen etymologinen sanakirja. Porvoo: WSOY, 1990. ISBN 951-0-16131-4.