klarinetti

Katso artikkeli Klarinetti Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Klarinetteja

klarinetti (5-C)^[1]

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	klarinetti	klarinetit
genetiivi	klarinetin	klarinettien (klarinettein)
partitiivi	klarinettia	klarinetteja
akkusatiivi	klarinetti; klarinetin	klarinetit
sisäpaikallissijat
inessiivi	klarinetissa	klarineteissa
elatiivi	klarinetista	klarineteista
illatiivi	klarinettiin	klarinetteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	klarinetilla	klarineteilla
ablatiivi	klarinetilta	klarineteilta
allatiivi	klarinetille	klarineteille
muut sijamuodot
essiivi	klarinettina	klarinetteina
translatiivi	klarinetiksi	klarineteiksi
abessiivi	klarinetitta	klarineteitta
instruktiivi	–	klarinetein
komitatiivi	–	klarinetteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	klarineti-
vahva vartalo	klarinetti-
konsonantti- vartalo	-

ruotsin sanasta klarinett < ranskan sanasta clarinette < deminutiivi provencelaisesta ’oboeta’ merkitsevästä soittimennimestä clarin < latinan clārus^[2]

1. puupuhaltimiin kuuluva puhallinsoitin

↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-C
↑ Kalevi Koukkunen: Atomi ja missi — Vierassanojen etymologinen sanakirja. Porvoo: WSOY, 1990. ISBN 951-0-16131-4.