kliffi
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakliffi (5)
- klintti
- Jyrkillä rannoilla kalvaa aaltoliike kalliorinteeseen koloja, joiden yläpuolelta kallion ulkoilemat romahtelevat alas ja jauhautuvat hiekaksi aaltoliikkeen niitä velloessa. Siten töyrämä pysyy aina jyrkkänä. Töyrämän eli kliffin alle syntyy tasainen, vähän mereen päin kallistuva penger.[1]
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kliffi | kliffit |
| genetiivi | kliffin | kliffien (kliffein) |
| partitiivi | kliffiä | kliffejä |
| akkusatiivi | kliffi; kliffin |
kliffit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kliffissä | kliffeissä |
| elatiivi | kliffistä | kliffeistä |
| illatiivi | kliffiin | kliffeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kliffillä | kliffeillä |
| ablatiivi | kliffiltä | kliffeiltä |
| allatiivi | kliffille | kliffeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kliffinä | kliffeinä |
| translatiivi | kliffiksi | kliffeiksi |
| abessiivi | kliffittä | kliffeittä |
| instruktiivi | – | kliffein |
| komitatiivi | – | kliffeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kliffi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaa1. klintti
|
Viitteet
muokkaa- ↑ Hänninen, Kaarlo & Kivirikko, K. E. Yleismaantiede. Kuopio. 1920: s. 70