klintti
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- (geologia) jyrkkä rantatörmä, joka on syntynyt kun veden alta kuluttama kallio on romahtanut
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | klintti | klintit |
| genetiivi | klintin | klinttien (klinttein) |
| partitiivi | klinttiä | klinttejä |
| akkusatiivi | klintti; klintin |
klintit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | klintissä | klinteissä |
| elatiivi | klintistä | klinteistä |
| illatiivi | klinttiin | klintteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | klintillä | klinteillä |
| ablatiivi | klintiltä | klinteiltä |
| allatiivi | klintille | klinteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | klinttinä | klintteinä |
| translatiivi | klintiksi | klinteiksi |
| abessiivi | klintittä | klinteittä |
| instruktiivi | – | klintein |
| komitatiivi | – | klintteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | klinti- | |
| vahva vartalo | klintti- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |