Adjektiivi

muokkaa

koditon (34-C)

  1. jolla ei ole kotia
    Koditon mies nukkui rappukäytävässä.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkodit̪on/
  • tavutus: ko‧di‧ton

Etymologia

muokkaa

sanan koti vartalosta kodi- ja suffiksista -ton

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Substantiivi

muokkaa

koditon (34-C)[1]

  1. kotia vailla oleva henkilö
    kodittomien määrä.

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi koditon kodittomat
genetiivi kodittoman kodittomien
(koditonten)
partitiivi koditonta kodittomia
akkusatiivi koditon;
kodittoman
kodittomat
sisäpaikallissijat
inessiivi kodittomassa kodittomissa
elatiivi kodittomasta kodittomista
illatiivi kodittomaan kodittomiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kodittomalla kodittomilla
ablatiivi kodittomalta kodittomilta
allatiivi kodittomalle kodittomille
muut sijamuodot
essiivi kodittomana
(koditonna)
kodittomina
translatiivi kodittomaksi kodittomiksi
abessiivi kodittomatta kodittomitta
instruktiivi kodittomin
komitatiivi kodittomine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kodittoma-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
koditon-

Aiheesta muualla

muokkaa
  • koditon Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 34-C