Substantiivi

muokkaa

koe-eläin (33)

  1. eläinkokeessa käytettävä eläin

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkoeˣˌelæi̯n/, [ˈkʷo̞e̞ʔˌe̞læin]
  • tavutus: ko‧e‧e‧läin

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi koe-eläin koe-eläimet
genetiivi koe-eläimen koe-eläimien
koe-eläinten
partitiivi koe-eläintä koe-eläimiä
akkusatiivi koe-eläin;
koe-eläimen
koe-eläimet
sisäpaikallissijat
inessiivi koe-eläimessä koe-eläimissä
elatiivi koe-eläimestä koe-eläimistä
illatiivi koe-eläimeen koe-eläimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi koe-eläimellä koe-eläimillä
ablatiivi koe-eläimeltä koe-eläimiltä
allatiivi koe-eläimelle koe-eläimille
muut sijamuodot
essiivi koe-eläimenä
(koe-eläinnä)
koe-eläiminä
translatiivi koe-eläimeksi koe-eläimiksi
abessiivi koe-eläimettä koe-eläimittä
instruktiivi koe-eläimin
komitatiivi koe-eläimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo koe-eläime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
koe-eläin-

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa