kohina
Katso myös: köhinä |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakohina (12)
- kohiseva ääni
- (fysiikka) hyötysignaaliin kuulumaton informaatiota sisältämätön satunnaissignaali
- kohu
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkohinɑ/
- tavutus: ko‧hi‧na
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kohina | kohinat |
genetiivi | kohinan | kohinoiden kohinoitten (kohinain) |
partitiivi | kohinaa | kohinoita |
akkusatiivi | kohina; kohinan |
kohinat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kohinassa | kohinoissa |
elatiivi | kohinasta | kohinoista |
illatiivi | kohinaan | kohinoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kohinalla | kohinoilla |
ablatiivi | kohinalta | kohinoilta |
allatiivi | kohinalle | kohinoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kohinana | kohinoina |
translatiivi | kohinaksi | kohinoiksi |
abessiivi | kohinatta | kohinoitta |
instruktiivi | – | kohinoin |
komitatiivi | – | kohinoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kohina- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaavaruuskohina, kohinasalpa, signaali-kohinasuhde, taustakohina
Aiheesta muualla
muokkaa- kohina Kielitoimiston sanakirjassa