Katso myös: köhinä
Katso artikkeli Kohina Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Kohina eri valotusajoilla ja aukoilla

Substantiivi

muokkaa

kohina (12)

  1. kohiseva ääni
  2. (fysiikka) hyötysignaaliin kuulumaton informaatiota sisältämätön satunnaissignaali
  3. kohu

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkohinɑ/
  • tavutus: ko‧hi‧na

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kohina kohinat
genetiivi kohinan kohinoiden
kohinoitten
(kohinain)
partitiivi kohinaa kohinoita
akkusatiivi kohina;
kohinan
kohinat
sisäpaikallissijat
inessiivi kohinassa kohinoissa
elatiivi kohinasta kohinoista
illatiivi kohinaan kohinoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kohinalla kohinoilla
ablatiivi kohinalta kohinoilta
allatiivi kohinalle kohinoille
muut sijamuodot
essiivi kohinana kohinoina
translatiivi kohinaksi kohinoiksi
abessiivi kohinatta kohinoitta
instruktiivi kohinoin
komitatiivi kohinoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kohina-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

avaruuskohina, kohinasalpa, signaali-kohinasuhde, taustakohina

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kohina Kielitoimiston sanakirjassa