Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kohmelo (2)[1]

  1. kylmyydestä johtuva kankeus
  2. krapula; alkoholinkäytöstä johtuva epämukava jälkitila

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkohmelo/
  • tavutus: koh‧me‧lo

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kohmelo kohmelot
genetiivi kohmelon kohmelojen
kohmeloiden
kohmeloitten
partitiivi kohmeloa kohmeloita
kohmeloja
akkusatiivi kohmelo;
kohmelon
kohmelot
sisäpaikallissijat
inessiivi kohmelossa kohmeloissa
elatiivi kohmelosta kohmeloista
illatiivi kohmeloon kohmeloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kohmelolla kohmeloilla
ablatiivi kohmelolta kohmeloilta
allatiivi kohmelolle kohmeloille
muut sijamuodot
essiivi kohmelona kohmeloina
translatiivi kohmeloksi kohmeloiksi
abessiivi kohmelotta kohmeloitta
instruktiivi kohmeloin
komitatiivi kohmeloine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kohmelo-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Aiheesta muualla muokkaa

  • kohmelo Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2