Substantiivi

muokkaa

kankeus (40)[1]

  1. se, että on kankea

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkɑŋkeus/ tai /ˈkɑŋkeu̯s/
  • tavutus: kan‧ke‧us / kan‧keus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kankeus kankeudet
genetiivi kankeuden kankeuksien
partitiivi kankeutta kankeuksia
akkusatiivi kankeus;
kankeuden
kankeudet
sisäpaikallissijat
inessiivi kankeudessa kankeuksissa
elatiivi kankeudesta kankeuksista
illatiivi kankeuteen kankeuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kankeudella kankeuksilla
ablatiivi kankeudelta kankeuksilta
allatiivi kankeudelle kankeuksille
muut sijamuodot
essiivi kankeutena kankeuksina
translatiivi kankeudeksi kankeuksiksi
abessiivi kankeudetta kankeuksitta
instruktiivi kankeuksin
komitatiivi kankeuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kankeude-
vahva vartalo kankeute-
konsonantti-
vartalo
kankeut-

Etymologia

muokkaa

sanan kankea vartalosta kanke- ja suffiksista -us

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

alkukankeus, kuolonkankeus, virastokankeus

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kankeus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40