kankeus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- se, että on kankea
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkɑŋkeus/ tai /ˈkɑŋkeu̯s/
- tavutus: kan‧ke‧us / kan‧keus
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kankeus | kankeudet |
genetiivi | kankeuden | kankeuksien |
partitiivi | kankeutta | kankeuksia |
akkusatiivi | kankeus; kankeuden |
kankeudet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kankeudessa | kankeuksissa |
elatiivi | kankeudesta | kankeuksista |
illatiivi | kankeuteen | kankeuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kankeudella | kankeuksilla |
ablatiivi | kankeudelta | kankeuksilta |
allatiivi | kankeudelle | kankeuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kankeutena | kankeuksina |
translatiivi | kankeudeksi | kankeuksiksi |
abessiivi | kankeudetta | kankeuksitta |
instruktiivi | – | kankeuksin |
komitatiivi | – | kankeuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | kankeude- | |
vahva vartalo | kankeute- | |
konsonantti- vartalo |
kankeut- |
Etymologia
muokkaasanan kankea vartalosta kanke- ja suffiksista -us
Käännökset
muokkaa1. se, että on kankea
|
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaalkukankeus, kuolonkankeus, virastokankeus
Aiheesta muualla
muokkaa- kankeus Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40