Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

koitos (39)[1]

  1. koetus, ponnisteluja vaativa suoritus
    Suomi sulkee rajansa – Rajavartiolaitoksella kova koitos edessään, riittääkö henkilökunta? (iltalehti.fi)

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkoi̯t̪os/
  • tavutus: koi‧tos

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi koitos koitokset
genetiivi koitoksen koitosten
koitoksien
partitiivi koitosta koitoksia
akkusatiivi koitos;
koitoksen
koitokset
sisäpaikallissijat
inessiivi koitoksessa koitoksissa
elatiivi koitoksesta koitoksista
illatiivi koitokseen koitoksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi koitoksella koitoksilla
ablatiivi koitokselta koitoksilta
allatiivi koitokselle koitoksille
muut sijamuodot
essiivi koitoksena koitoksina
translatiivi koitokseksi koitoksiksi
abessiivi koitoksetta koitoksitta
instruktiivi koitoksin
komitatiivi koitoksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo koitokse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
koitos-

Aiheesta muualla muokkaa

  • koitos Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39