kokkaaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakokkaaminen (38)
- kokkina toimiminen
- Minä kokkaan ravintolassa.
- (puhekieltä) ruoanlaitto
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kokkaaminen | kokkaamiset |
| genetiivi | kokkaamisen | kokkaamisten kokkaamisien |
| partitiivi | kokkaamista | kokkaamisia |
| akkusatiivi | kokkaaminen; kokkaamisen |
kokkaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kokkaamisessa | kokkaamisissa |
| elatiivi | kokkaamisesta | kokkaamisista |
| illatiivi | kokkaamiseen | kokkaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kokkaamisella | kokkaamisilla |
| ablatiivi | kokkaamiselta | kokkaamisilta |
| allatiivi | kokkaamiselle | kokkaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kokkaamisena (kokkaamisna) |
kokkaamisina |
| translatiivi | kokkaamiseksi | kokkaamisiksi |
| abessiivi | kokkaamisetta | kokkaamisitta |
| instruktiivi | – | kokkaamisin |
| komitatiivi | – | kokkaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kokkaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kokkaamis- | |
Etymologia
muokkaa- teonnimi verbistä kokakta