Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kokkaus (39)

  1. (puhekieltä) ruoanlaitto, kokkaaminen
    Jarnon mielestä kokkaus on kivaa.
  2. (puhekieltä) sen lopputulos, valmistettu ruoka
    Jarnon kokkaukset kävivät kaupaksi.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkokːɑus/ tai /ˈkokːɑu̯s/
  • tavutus: kok‧ka‧us / kok‧kaus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kokkaus kokkaukset
genetiivi kokkauksen kokkausten
kokkauksien
partitiivi kokkausta kokkauksia
akkusatiivi kokkaus;
kokkauksen
kokkaukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kokkauksessa kokkauksissa
elatiivi kokkauksesta kokkauksista
illatiivi kokkaukseen kokkauksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kokkauksella kokkauksilla
ablatiivi kokkaukselta kokkauksilta
allatiivi kokkaukselle kokkauksille
muut sijamuodot
essiivi kokkauksena kokkauksina
translatiivi kokkaukseksi kokkauksiksi
abessiivi kokkauksetta kokkauksitta
instruktiivi kokkauksin
komitatiivi kokkauksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kokkaukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kokkaus-

Etymologia muokkaa

kokata- + -us

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • kokkaus Kielitoimiston sanakirjassa