koliseminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakoliseminen (38)
- teonnimi verbistä kolista
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | koliseminen | kolisemiset |
| genetiivi | kolisemisen | kolisemisten kolisemisien |
| partitiivi | kolisemista | kolisemisia |
| akkusatiivi | koliseminen; kolisemisen |
kolisemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kolisemisessa | kolisemisissa |
| elatiivi | kolisemisesta | kolisemisista |
| illatiivi | kolisemiseen | kolisemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kolisemisella | kolisemisilla |
| ablatiivi | kolisemiselta | kolisemisilta |
| allatiivi | kolisemiselle | kolisemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kolisemisena (kolisemisna) |
kolisemisina |
| translatiivi | kolisemiseksi | kolisemisiksi |
| abessiivi | kolisemisetta | kolisemisitta |
| instruktiivi | – | kolisemisin |
| komitatiivi | – | kolisemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kolisemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kolisemis- | |