kolottava

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä koloa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kolottava kolottavat
genetiivi kolottavan kolottavien
(kolottavain)
partitiivi kolottavaa kolottavia
akkusatiivi kolottava; kolottavan kolottavat
sisäpaikallissijat
inessiivi kolottavassa kolottavissa
elatiivi kolottavasta kolottavista
illatiivi kolottavaan kolottaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi kolottavalla kolottavilla
ablatiivi kolottavalta kolottavilta
allatiivi kolottavalle kolottaville
muut sijamuodot
essiivi kolottavana kolottavina
translatiivi kolottavaksi kolottaviksi
abessiivi kolottavatta kolottavitta
instruktiivi kolottavin
komitatiivi kolottavine

kolottava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kolottaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kolottava kolottavat
genetiivi kolottavan kolottavien
(kolottavain)
partitiivi kolottavaa kolottavia
akkusatiivi kolottava; kolottavan kolottavat
sisäpaikallissijat
inessiivi kolottavassa kolottavissa
elatiivi kolottavasta kolottavista
illatiivi kolottavaan kolottaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi kolottavalla kolottavilla
ablatiivi kolottavalta kolottavilta
allatiivi kolottavalle kolottaville
muut sijamuodot
essiivi kolottavana kolottavina
translatiivi kolottavaksi kolottaviksi
abessiivi kolottavatta kolottavitta
instruktiivi kolottavin
komitatiivi kolottavine