Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kompastus (39)

  1. kompastuminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkompɑst̪us/
  • tavutus: kom‧pas‧tus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kompastus kompastukset
genetiivi kompastuksen kompastusten
kompastuksien
partitiivi kompastusta kompastuksia
akkusatiivi kompastus;
kompastuksen
kompastukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kompastuksessa kompastuksissa
elatiivi kompastuksesta kompastuksista
illatiivi kompastukseen kompastuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kompastuksella kompastuksilla
ablatiivi kompastukselta kompastuksilta
allatiivi kompastukselle kompastuksille
muut sijamuodot
essiivi kompastuksena kompastuksina
translatiivi kompastukseksi kompastuksiksi
abessiivi kompastuksetta kompastuksitta
instruktiivi kompastuksin
komitatiivi kompastuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kompastukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kompastus-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä kompastua (kompastu- + -s)

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

kompastuskivi

Aiheesta muualla muokkaa