kompleksi
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakompleksi (5)
- kokonaisuus, jossa on erillisiä itsenäisiä osia
- (psykologia) psyykkinen tunteiden ja mielteiden kokonaisuus joka vaikuttaa yksilön ajatuksiin ja käyttäytymiseen
- alemmuuskompleksi
- (kemia) heikoilla, ei-kovalenttisilla sidoksilla toisiinsa liittyneiden molekyylien tai ionien ryhmä
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkompleksi/
- tavutus: komp‧lek‧si
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kompleksi | kompleksit |
| genetiivi | kompleksin | kompleksien (kompleksein) |
| partitiivi | kompleksia | komplekseja |
| akkusatiivi | kompleksi; kompleksin |
kompleksit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kompleksissa | komplekseissa |
| elatiivi | kompleksista | komplekseista |
| illatiivi | kompleksiin | komplekseihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kompleksilla | komplekseilla |
| ablatiivi | kompleksilta | komplekseilta |
| allatiivi | kompleksille | komplekseille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kompleksina | komplekseina |
| translatiivi | kompleksiksi | komplekseiksi |
| abessiivi | kompleksitta | komplekseitta |
| instruktiivi | – | kompleksein |
| komitatiivi | – | komplekseine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kompleksi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- adjektiivit: kompleksikas, kompleksinen