kompleksi

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kompleksi (5)

  1. kokonaisuus, jossa on erillisiä itsenäisiä osia
  2. (kemia) heikoilla, ei-kovalenttisilla sidoksilla toisiinsa liittyneiden molekyylien tai ionien ryhmä

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkompleksi/
  • tavutus: komp‧lek‧si

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kompleksi kompleksit
genetiivi kompleksin kompleksien
partitiivi kompleksia komplekseja
akkusatiivi kompleksi;
kompleksin
kompleksit
sisäpaikallissijat
inessiivi kompleksissa komplekseissa
elatiivi kompleksista komplekseista
illatiivi kompleksiin komplekseihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kompleksilla komplekseilla
ablatiivi kompleksilta komplekseilta
allatiivi kompleksille komplekseille
muut sijamuodot
essiivi kompleksina komplekseina
translatiivi kompleksiksi komplekseiksi
abessiivi kompleksitta komplekseitta
instruktiivi kompleksein
komitatiivi komplekseine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

alemmuuskompleksi, kompleksiluku, oidipuskompleksi, rakennuskompleksi

Aiheesta muuallaMuokkaa