koneikko
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- toisiinsa kytkettyjen koneiden yhdistelmä, aggregaatti
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkonei̯kːo/
- tavutus: ko‧neik‧ko
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | koneikko | koneikot |
| genetiivi | koneikon | koneikkojen |
| partitiivi | koneikkoa | koneikkoja |
| akkusatiivi | koneikko; koneikon |
koneikot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | koneikossa | koneikoissa |
| elatiivi | koneikosta | koneikoista |
| illatiivi | koneikkoon | koneikkoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | koneikolla | koneikoilla |
| ablatiivi | koneikolta | koneikoilta |
| allatiivi | koneikolle | koneikoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | koneikkona | koneikkoina |
| translatiivi | koneikoksi | koneikoiksi |
| abessiivi | koneikotta | koneikoitta |
| instruktiivi | – | koneikoin |
| komitatiivi | – | koneikkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | koneiko- | |
| vahva vartalo | koneikko- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- koneikko Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-A