koneikko
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- toisiinsa kytkettyjen koneiden yhdistelmä, aggregaatti
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkonei̯kːo/
- tavutus: ko‧neik‧ko
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | koneikko | koneikot |
genetiivi | koneikon | koneikkojen |
partitiivi | koneikkoa | koneikkoja |
akkusatiivi | koneikko; koneikon |
koneikot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | koneikossa | koneikoissa |
elatiivi | koneikosta | koneikoista |
illatiivi | koneikkoon | koneikkoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | koneikolla | koneikoilla |
ablatiivi | koneikolta | koneikoilta |
allatiivi | koneikolle | koneikoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | koneikkona | koneikkoina |
translatiivi | koneikoksi | koneikoiksi |
abessiivi | koneikotta | koneikoitta |
instruktiivi | – | koneikoin |
komitatiivi | – | koneikkoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | koneiko- | |
vahva vartalo | koneikko- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaasubstantiivi kone + johdin -(i)kko
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- koneikko Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-A