Substantiivi

muokkaa

koneikko (1-A)[1]

  1. toisiinsa kytkettyjen koneiden yhdistelmä, aggregaatti

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkonei̯kːo/
  • tavutus: ko‧neik‧ko

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi koneikko koneikot
genetiivi koneikon koneikkojen
partitiivi koneikkoa koneikkoja
akkusatiivi koneikko;
koneikon
koneikot
sisäpaikallissijat
inessiivi koneikossa koneikoissa
elatiivi koneikosta koneikoista
illatiivi koneikkoon koneikkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi koneikolla koneikoilla
ablatiivi koneikolta koneikoilta
allatiivi koneikolle koneikoille
muut sijamuodot
essiivi koneikkona koneikkoina
translatiivi koneikoksi koneikoiksi
abessiivi koneikotta koneikoitta
instruktiivi koneikoin
komitatiivi koneikkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo koneiko-
vahva vartalo koneikko-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

substantiivi kone + johdin -(i)kko

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-A