kongruenssi

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kongruenssi (5)[1]

  1. (geometria) yhtenevyys
  2. (kielitiede) mukautuminen
    Lauseen predikaatin ja subjektin välillä vallitsee kongruenssi.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkoŋruˌensːi/
  • tavutus: kong‧ru‧ens‧si

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kongruenssi kongruenssit
genetiivi kongruenssin kongruenssien
(kongruenssein)
partitiivi kongruenssia kongruensseja
akkusatiivi kongruenssi;
kongruenssin
kongruenssit
sisäpaikallissijat
inessiivi kongruenssissa kongruensseissa
elatiivi kongruenssista kongruensseista
illatiivi kongruenssiin kongruensseihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kongruenssilla kongruensseilla
ablatiivi kongruenssilta kongruensseilta
allatiivi kongruenssille kongruensseille
muut sijamuodot
essiivi kongruenssina kongruensseina
translatiivi kongruenssiksi kongruensseiksi
abessiivi kongruenssitta kongruensseitta
instruktiivi kongruenssein
komitatiivi kongruensseine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kongruenssi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanatMuokkaa

VastakohdatMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5