Substantiivi

muokkaa

kongruenssi (5)[1]

  1. (geometria) yhtenevyys
  2. (kielitiede) mukautuminen
    Lauseen predikaatin ja subjektin välillä vallitsee kongruenssi.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkoŋruˌensːi/
  • tavutus: kong‧ru‧ens‧si

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kongruenssi kongruenssit
genetiivi kongruenssin kongruenssien
(kongruenssein)
partitiivi kongruenssia kongruensseja
akkusatiivi kongruenssi;
kongruenssin
kongruenssit
sisäpaikallissijat
inessiivi kongruenssissa kongruensseissa
elatiivi kongruenssista kongruensseista
illatiivi kongruenssiin kongruensseihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kongruenssilla kongruensseilla
ablatiivi kongruenssilta kongruensseilta
allatiivi kongruenssille kongruensseille
muut sijamuodot
essiivi kongruenssina kongruensseina
translatiivi kongruenssiksi kongruensseiksi
abessiivi kongruenssitta kongruensseitta
instruktiivi kongruenssein
komitatiivi kongruensseine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kongruenssi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Vastakohdat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5