koniini
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakoniini (6)
- eräs myrkyllinen alkaloidi
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkoniːni/
- tavutus: ko‧nii‧ni
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | koniini | koniinit |
genetiivi | koniinin | koniinien koniineiden koniineitten |
partitiivi | koniinia | koniineita koniineja |
akkusatiivi | koniini; koniinin |
koniinit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | koniinissa | koniineissa |
elatiivi | koniinista | koniineista |
illatiivi | koniiniin | koniineihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | koniinilla | koniineilla |
ablatiivi | koniinilta | koniineilta |
allatiivi | koniinille | koniineille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | koniinina | koniineina |
translatiivi | koniiniksi | koniineiksi |
abessiivi | koniinitta | koniineitta |
instruktiivi | – | koniinein |
komitatiivi | – | koniineine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | koniini- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaaSubstantiivi
muokkaakoniini
- (taivutusmuoto) yksikön allatiivin yksikön 1. persoonan possessiivimuoto sanasta koni