konjugaatio

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

konjugaatio (3)[1]

  1. (biologia) vastinkromosomien rinnanasettuminen meioosin alkuvaiheessa
  2. (kielitiede) verbien taivutus finiittimuodoissa; myös verbin taivutusluokka

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkonjuˌgɑːt̪io/
  • tavutus: kon‧ju‧gaa‧ti‧o

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi konjugaatio konjugaatiot
genetiivi konjugaation konjugaatioiden
konjugaatioitten
partitiivi konjugaatiota konjugaatioita
akkusatiivi konjugaatio;
konjugaation
konjugaatiot
sisäpaikallissijat
inessiivi konjugaatiossa konjugaatioissa
elatiivi konjugaatiosta konjugaatioista
illatiivi konjugaatioon konjugaatioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi konjugaatiolla konjugaatioilla
ablatiivi konjugaatiolta konjugaatioilta
allatiivi konjugaatiolle konjugaatioille
muut sijamuodot
essiivi konjugaationa konjugaatioina
translatiivi konjugaatioksi konjugaatioiksi
abessiivi konjugaatiotta konjugaatioitta
instruktiivi konjugaatioin
komitatiivi konjugaatioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo konjugaatio-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 3