konjuktio
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakonjuktio (3)
- (kielitiede) konjunktio, sidesana
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | konjuktio | konjuktiot |
genetiivi | konjuktion | konjuktioiden konjuktioitten |
partitiivi | konjuktiota | konjuktioita |
akkusatiivi | konjuktio; konjuktion |
konjuktiot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | konjuktiossa | konjuktioissa |
elatiivi | konjuktiosta | konjuktioista |
illatiivi | konjuktioon | konjuktioihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | konjuktiolla | konjuktioilla |
ablatiivi | konjuktiolta | konjuktioilta |
allatiivi | konjuktiolle | konjuktioille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | konjuktiona | konjuktioina |
translatiivi | konjuktioksi | konjuktioiksi |
abessiivi | konjuktiotta | konjuktioitta |
instruktiivi | – | konjuktioin |
komitatiivi | – | konjuktioine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | konjuktio- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. kielitiede
Ks. konjunktio |